Wanhoja juttuja II: Vanhan puuveneen kyllästäminen

Osa 1

Alkukeväästä -97 venesyndikaatti päätti, että tänä keväänä vene kyllästetään. Veneemme, Viking, on karvan alle kymmenen metriä pitkä ja pari metriä leveä, syväykseltään noin 1.5-metrinen ja uppoumaltaan noin 3.5-tonninen saaristoristeilijä. Tämän yksilön laudoitus on mäntyä, kaaret ilmeisesti saarnia ja kölipuu sekä -tukit tammea. Kyllästävät toimenpiteet olivat tähän asti rajoittuneet lähinnä siihen, että joskus ammoin lyijymönjättyyn pilssiin oli kumottu keväisin 10 litraa Pinotexiä ja levitetty. Johonkin se määrä oli aina kadonnut, huolimatta pilssiä suhteellisen tasaisena peittävästä paksusta mönjäkerroksesta.

Ensimmäinen työ oli pilssin puhdistaminen puulle. Hommaa arveltiin etukäteen työlääksi, mutta se osoittautui uskomattoman työlääksi. Vanha lyijymönjä oli paikoitellen irti, mutta kiinni olevat alueet olivat paksuja, kovia ja istuivat kuin p... Junttilan talon seinässä. Paikat olivat kajuutassa ahtaat ja pilssi syvä. Kölitukit ja pilssin kapeus rajoittivat tehokkaasti koneiden käyttöä. Aioimme ensin tehdä työn minimipurkamisella, mutta hyvin nopeasti kävi ilmi, että kaikki, mikä lähtee helposti irti, kannattaa irrottaa. Näin lähtivät punkkien potkulaudat, turkkilevyjä kannattavat poikkipuut, irtolaverit ja sitloodan rakenteet. Tässä vaiheessa olisi ollut viisasta numeroida osat ja dokumentoida niiden paikat esim. valokuvaamalla - veneteltan nurkassa odottava kasa tuli kyllä asennettua takaisin, mutta aikamoisen asettelun ja manaamisen jälkeen.

Varsinaisessa puhdistustyössä parhaaksi työkaluksi osoittautui maalikaavin, jolla sai erittäin tehokkaasti raavittua mönjäpintaa pois. Lyijymönjä osoittautui niin kovaksi aineeksi, että jopa kovametalliterät tylsyivät yllättävän nopeasti. Kahden viidenkympin terän jälkeen siirryimme tavallisiin kympin teriin, joita pystyimme teroittamaan viilalla. Kovametalliterät olisivat vaatineet smirgeliä ja ne olisivat valitettavan varmasti päässeet kuumetessaan teroituksen aikana.

Sähkötyökaluista pilssin ahtaudessa osoittautui Black & Deckerin Raspi-Roope eli sähköraspi varsin käyttökelpoiseksi. Sillä pääsi yllättävänkin ahtaisiin paikkoihin. Ainoa ongelma oli, että hiomanauhalenkkien liimaus ei kestänyt kärkipyörällä hiomista. Epäkeskohiomakoneella hiottiin ne pinnat, joihin sillä ylettyi.Kaveri oli korjannut muutaman vuoden palvelleen 250-wattisen Black&Decker epäkeskon, joka kesti korjauksen jälkeen hiomista kolme minuuttia. Koneen akselin (muoviset!) laakeripesät olivat kuumentuneet ja laajentuneet korjauskelvottomiksi. Ei kun rautakauppaan.

Venemaailma-lehden muuten mitäänsanomattomassa epäkeskohiomakonetestissä oli mainittu, että AEG:n 450-wattinen kone ei kuumennut testin missään vaiheessa. Päättelimme, että kuumentuminen johtuu pääasiassa alimitoituksesta, joten viileänä käyvä kone kestää, ja ostimme AEG:n. Ainakin yhden veneen hiottuamme voimme olla kauppaan tyytyväisiä. Ainoastaan kierrosluvun säätöruuvi alkoi takellella, joten takuureklamaatio lienee tältä osin edessä. Pilssin puhdistamiseen meni noin kahden viikon illat. Pilssiin jäi yhä lyijymönjää, mutta enää niin pieninä laikkuina, että ne eivät todennäköisesti haittaisi kyllästeen imeytymistä. Työssä oli tolkutettava itselle, että pilssi ei jäisi näkyviin.

Seuraavaksi siirryimme veneen ulkopuolelle. Sieltä olimme jo aiemmin kuumailmapuhaltimilla poistaneet vesilinjan yläpuolelle vedetyn Hempelin Yacht Emalin ja Farvolinin, sen primerin. Poistaminen oli tietysti kiihdyttänyt laudan kuivumista, erityisesti kuivan kevään vuoksi, ja tasasaumat rakoilivat jo aika lailla. Ulkopuolen avaamista olisi ilmeisesti kannattanut lykätä mahdollisimman lähelle kyllästystä.

Kuumailmapuhaltimen jäljiltä puu on hiottava, jotta solukon pinta aukeaa. Pinta olisi kyllä pitänyt hioa joka tapauksessa, niin paljon siiihen oli jäänyt maaliakin. Epäkesko vaan soimaan.

Myrkkymaalin ja pohjan primerin hiominen oli luku sinänsä. Myrkkymaalipöly on oikeasti myrkyllistä, joten kunnon hengityssuojain oli tarpeen. Primeri puolestaan oli pirun kovaa ja vene laakeapohjainen, joten hioma-asento oli mitä miellyttävin ojennetuin käsin edestä ylöspäin -tyyppinen inkvisitio. Tulin epätoivoissani hetken kuluttua kokeilleeksi maalikaavinta myös pohjaan ja yllätyin tuloksesta. Kaavin poisti myrkyn yhdellä vedolla ja primerin osittain kolmannella. No nyt alkoi lyyti kirjoittaa! Heitin suojaimet pois ja aloin kaapia pohjaa. Kohta kuitenkin sietämättömäksi yltynyt kipu nenän limakalvoilla osoitti kiistatta, että myös kaapiminen tuottaa leijuvaa myrkkymaalipölyä! Nenää pesemään ja kuonokoppa takaisin päähän.

Kaapimisen jälkeen ajoin pohjan hiomakoneella. Hiontatyö oli huomattavasti helpottunut, eikä myrkkypölyä enää leijunut ilmassa, joten hengityssuojaimen saattoi jättää naulaan.

Vanhan puuveneen kyllästäminen, osa 2

Lopulta hionta oli valmis. Uskomatonta, miten hyvässä kunnossa lähes 50 vuotta vanha lauta oli paikoitellen! Puupinnan paljastuminen oli kuitenkin kiihdyttänyt kuivumista niin, että raot olivat jo aika suuria. Pohjan raoista ei olisi niin väliä, mutta tulevaa kyljen maalaamista ajatellen kylkiraot olisi syytä saada kiinni. Venepuuseppien mukaan kyllästäminen vähentää turpoamista, joten pohdimme veneen kastelua vedellä ennen kyllästämistä. Emme kuitenkaan uskaltaneet ryhtyä tähän pelätessämme, että kylläste kapseloisi imeytyneen veden emulsioksi laudan sisälle, vaan päätimme kastella kyllästämisen jälkeen ennen maalausta.

Kyllästys oli tarkoitus tehdä suositulla pellavaöljy-Aspergol-pineenitärpätti -litkulla, johon suositellaan laitettavaksi kolmannes kutakin ainetta. Ensimmäinen ongelma oli oikeiden hankintamäärien arpominen. Arvioimme veneen laudoituksen tilavuudeksi noin 300 litraa ja edelleen, että laudoitus pystyisi pysyvästi pitämään sisällään kyllästettä noin kymmeneksen tästä tilavuudesta. Pysyvästi lautaan tulisivat jäämään vain pellavaöljy sekä Aspergolissa olevat, ilmeisesti tilavuudeltaan varsin vähäiset lahonestoaineet. Näin päädyimme hankkimaan pellavaöljyä, Aspergolia ja pineenitärpättiä 30 litraa kutakin. Uskoamme hyvään arvioon vahvisti myös se, että meille pellavaöljyn ja Aspergolin myynyt Sipoon BW-boatsin mies ehdotti samoja määriä. Uskomattomalta se kuitenkin tuntui, että tavaraa menisi 90 litraa veneen kylkiin...

Oulun pineenitärpättiä oli yllättävän hankalaa saada. Useassa liikkeessä ei edes tunnettu koko ainetta. Lakkabensiiniä ei suositella ohenteeksi, ilmeisesti sen takia, että se on mineraalipohjainen tuote. Lopulta kaverilla tärppäsi jossakin Värisilmä-liikkeessä. Kolme kymmenen litran pönikkää saatiin asevelihintaan 170 mk/kpl. Pellavaöljy maksoi BW-boatsilla 20 mk/l ja Aspergol 25 mk/l. Työkaluiksi ostettiin muutama patterisivellin pilssiin ja halpoja suuria siveltimiä kyljille. Myöhemmin totesimme säästäneemme väärässä paikassa, sillä halvat sudit norottivat letkeää kyllästettä iloisesti maahan varmasti juuri hintaeron verran. Astioiksi hankittiin tavallisia ämpäreitä, kun syndikaatin kemiaekspertiltä oli ensin varmistettu, että ne kestävät sulamatta tärpättiä. Kaiken kaikkian kyllästämisen materiaalikustannukset olivat tässä vaiheessa n. 2 000 mk.

Vanhojen Owatrol-kyllästysjuttujen mukaan kyllästäminen on kiireellistä puuhaa, jossa talkooväkeä on pidettävä jatkuvasti silmällä ja hoputettava. Huileja ei sovi pitää vaan staffin on levityttävä jatkuvana tasaisena virtana veneen kylkeen, ja jopa ruokailu on tehtävä vuoroissa. Lisäksi kauhujutut kertovat kyllästämisen jatkuneen jopa seuraavan yön yli. Niinpä varauduimme aika ikävään työhön ja valmensimme varovasti myös talkooväkeä tulevan urakan laadusta. Vastaavasti lupasimme sitten ruokatarjoilun Kotipizzasta ja juomapuolen ohraisemmasta päästä. Kokeilimme talkoita edellisenä iltana kyllästämistouhua peräsimeen, ja totesimme, että imee ja rutkasti. Kiire ei kuitenkaan tuntunut vaivaavan niin pahasti kuin olimme ounastelleet.

Homma alkoi lauantaina 24.5. puoli kymmenen aikaan aamulla. Talkooväki, 2 miestä, ja ¾ syndikaatista sekä 1 vaimokas toimivat työvoimana. Ämpäreihin sotkettiin kolmannes kutakin ainetta, ja sutiminen alkoi. Jo koekyllästämisessä olimme panneet merkille aineiden suuren tiheyseron ja öljyn halukkuuden siirtyä ämpärin pohjalle. Niinpä talkoomiehiä vannotettiin sekoittamaan lastiaan säännöllisin väliajoin.

Meitä oli kaksi kyllästäjää sisällä ja kolme ulkopuolella. Sisäpuolella toinen hoiti avotilaa ja toinen kajuuttaa. Ulkopuolen ihmisistä kaksi kyllästi kylkiä ja kolmas pukilta käsin varsin korkealle nousevaa perää. Kajuutan kyllästäjälle annettiin ainoa mukana ollut kaasuilta suojaava puolinaamari, sillä kajuutan tuuletus ei ollut paras mahdollinen. Naamari olisi kyllä ollut myös avotilassa suotava. Ulkopuolella sen sijaan kävi aika hyvä puhuri, joka tuuletti tärpättihöyryt pois.

Pienen empimisen jälkeen vene alkoi imeä kyllästettä, ja homma muuttui aika turhauttavaksi. Aina kun kyllästäjä käänsi selkänsä, lauta imi kyllästeen ja oli taas aivan kuivan näköinen. Suhteellisen nopeasti parhaassa kunnossa olevat alueet lakkasivat imemästä, mutta sen sijaan harmaantunut puu keskikyljissä ja vesilinjan alla oli kyltymätöntä.

Ensimmäisen viiden ämpärillisen levittämisen jälkeen päätimme vähentää tärpätin määrää seoksessa, siksi hyvin kylki imi. Oli ilmeisen turhaa ajaa siihen tärpättiä, jonka haihtumista sitten saisi odotella viikkotolkulla. Siirryimme ensin seokseen 40% öljyä, 40% Aspergolia ja 20% tärpättiä, ja loput viisi litraa öljyä ja Aspergolia levitimme ilman tärpättiä. Kolmannes kaikkia -seos on ilmeisesti uusille hyväkuntoisille veneille hyvä, mutta 48-vuotias vanhuksemme ryysti iloisesti huonokuntoisempiin osiinsa 50-50 -seostakin.

Hommassa ei tullut niin kiire kuin olimme kuvitelleet. Seos ei varsinaisesti muodosta pintaa, joten kiire syntyy lähinnä kapillaari-ilmiön ylläpidosta. Kävimme rauhassa kahvilla pari kertaa ja nautimme Kotipizzan antimia reilun ruokatauon verran.

80 litraa kyllästettä tuli viiden ihmisen voimin levitettyä noin yhdeksässä tunnissa. (Seossuhteen muuttamisen vuoksi meiltä jäi 10 litran pönikkä tärpättiä yli). Imeytyminen pahimmissa paikoissa hidastui, mutta ne olisivat selvästi imeneet vieläkin lisää. Päätimme kuitenkin, että nyt saa riittää, kun aineetkin olivat loppuneet.

Seuraavana päivänä pinta oli jo aika kuivunut, ainoastaan hyväkuntoisimmat kohdat olivat edelleen öljyisiä. Nyt odotamme vielä muutaman päivän, minkä jälkeen alamme kastella venettä päästäksemme maalaamaan kylkiä.

Vanhan puuveneen kyllästäminen, osa 3

Viikon odotuksen jälkeen veneen kylki oli jo varsin kuivunut. Pohja sen sijaan oli edelleen öljyinen. Osasuunä saattoi olla se, että pohjassa lautojen pinta suuntautuu alaspäin, jolloin öljy ilmeisesti valuu puun sisältä pinnalle. Päätimme aloittaa kyljen maalaamisen, mutta lykätä pohjan primerointia vielä eteenpäin.

Kyljet pyyhittiin kertaalleen tärpätillä irtoöljyn poistamiseksi. Kylkeen vedettiin Farvolinia kaksi ohutta kerrosta vaahtomuovitelalla, joka muuten oli erittäin hyvä työkalu. Hyvin tarttui, ainoastaan kuivumisaika tuntui pitenevän, mikä nyt on aika selvää. Kylkeen ennätettiin vetää myös Yacht Emalia yksi kerros ennen siirtymistä pohjan kimppuun. Sisäpuolelta kastelu ei riittänyt sulkemaan rakoja.

Pohja oli kahdessa viikossa kuivunut maalauskuntoon. Vetelimme Yacht Primeria pohjaan kaksi kerrosta. Kannattaa huomata, että Farvolinilla ja Yacht Emalilla on eri ohentimet, ja maalien maalaaminen päällekkäin aiheuttaa Farvolinin muuttumisen kumimaiseksi töhnäksi. Outoa, että Hempel ei koko asiasta mainitse halaistua sanaa.

Maalit tarttuivat normaalisti, joskin ilmeisesti kuivuivat hieman hitaammin. Pelkomme oli siis ollut tarttuvuuden osalta turha, joskin myöhemmin kävi ilmi, että olisi pitänyt odottaa pitempään. Kesän aikana maali nimittäin keitteli paikoitellen puusta irti, mistä syntyi sitten paikkamaalaustarve seuraavana keväänä.

Summa summarum

Vene on nyt toista kesää vesillä kyllästettynä. Laudoitus hylkii vettä, joka vain pisartuu lautojen päälle. Kaaria asentaessamme totesimme, että erityisesti pilssilaudoitus on upeasti imenyt kyllästettä. Sisällä tuoksuu puhtaalle ilman rahtuakaan ummehtuneesta homeen löyhkästä. Saattaa olla, että veneen ravistuminen keväisin on vähentynyt, joskin otos on näiltä osin vielä aika pieni. Kiinniturpoaminen oli heti kyllästämisen jälkeen hidasta, vene vuosi pari viikkoa. Tänä keväänä vene kuitenkin piti vettä ennätyksellisen hyvin.

Kokonaiskustannukset lienevät olleet parin tonnin luokkaa. Operaatiolla uskomme merkittävästi vähentäneemme veneen elämistä ja puun huuhtoutumista, millä saattaa olla varsin myönteinen vaikutus veneen ikään.