maanantai 23. tammikuuta 2012

Wanhoja juttuja III: Kullalle uudet kylkiluut

(juttu on kirjoitettu 1990-luvun puolivälissä yhteisomisteisesta Viking-luokan veneestä Vialax, joka on tällä hetkellä Ari Pajusen restauroitavana)

v. -47 Vikingistä alkoivat olla sitloodan kaaret aika finaalissa. Pahin paikka oli kajuutan oven kohdalla, jossa paapuurin puolelta oli kolme kaarta peräkkäin saman sauman kohdalta poikki. Erilaisten viime kesän hätäratkaisujen (mm. naulauslevyjä viritettynä katkenneiden kohtien yli) päätimme tänä keväänä vääntää viikkarille sisarkaaria katkenneiden viereen.

Aluksi oli vähän orpo olo. Huhtikuussa soitimme Veistokaareen Suomenlinnan telakalle ja kyselimme ammattimiehen mielipidettä siitä, pystyvätkö tavallisen kätevät harrastelijat kaaria vääntämään. Ammattimies oli sitä mieltä, että kyllä pystyvät. No, tuumasta toimeen.

Arvelimme, että alkuperäiset kaaret ovat saarnia, ja päätimme tehdä sisarkaaret niinikään saarnista. Ekstensiivisen soittelukierroksen jälkeen kävi ilmi, että saarnia saa Suur-Helsingin alueella käytännössä vain Puukeskuksen Malmin-toimipisteen jalopuuosastolta (Teerikukontie 3, puh. 020-416 5050). Siellä on jopa myynnissä kuivaamatonta tavaraa, joka soveltuu höyryttämiseen paljon paremmin kuin asianmukaisesti kuivattu. Tätä materiaalia myydään kuitenkin vain 34 mm kanttaamattomana lankkuna. Jalopuuosaston sahauspalvelut perustuvat moottorisahaan, joten tätä materiaalia käytettäessä on oltava sirkkelinkäyttömahdollisuus. Hintaa tavaralla on 9000 mk/m3 ja kerralla on ostettava kokonainen lauta.

Hain sopivan lankun n. viikkoa ennen varsinaista operaatiota ja sahautin sen rimoiksi ystäväni puusepänverstaassa. Norjalainen Ole-Jacob Broch on veneenrakennuksen oppikirjassaan Puuvene (Opetushallitus, 1996) sitä mieltä, että taivutuksen minimikaarevuussäteen ja kaarimateriaalin paksuuden suhteen on oltava reilusti yli 10, mielellään vähintään 14, muuten kaari painettaessa murtuu. Alkuperäinen kaarimateriaali oli 1"x1 1/4". Olin kuitenkin arvioinut minimikaarevuusäteen olevan niinkin pieni kuin luokkaa 250 mm, joten nykytietämyksen mukaan alkuperäinen materiaali oli liian paksua. Sahautin puolet 34 mm lankusta 20x34 mm ja loput 18x34 mm rimoiksi, jolloin pääsimme n. suhteisiin 12.5 ja 13.9. Enempää en uskaltanut materiaalia ohentaa. Loppujen lopuksi käytimme keskiveneessä 20 mm ja ihan perässä 18 mm rimaa.

Heti hyvissä ajoin sahattuamme lankun rimoiksi aloimme pohtia, olisiko vuosirenkaiden suunta pitänyt ottaa jotenkin huomioon. Myöhempi kokemus osoitti, että taivutuksen kannalta suunnalla ei ole muuta merkitystä kuin että ei-suorakulmaiset vuosirenkaat aiheuttavat riman kiertymistä taivutettaessa, mikä kannattaa ottaa huomioon riman asentoa pohdittaessa.

Kun kaaririman vuosirenkaat asettuvat kuvan osoittamalla tavalla, rima pyrkii kiertymään nuolen suuntaan taivutettaessa sitä kuvan asentoon.


Sahauksen suunta kannattaa valita niin, että puun syyt tulevat mahdollisimman yhdensuuntaisiksi rimojen kanssa. Usein tämä ei onnistu kaikkien rimojen kohdalla varsinkin, jos lankku on peräisin puun juuresta, missä syyt levenevät viuhkamaisesti.

Oli vaikea uskoa, että jäykkä saarnirima taipuisi lämmitettynäkään mihinkään. Siispä päätin suorittaa pilotmittakaavan koekeiton hellalla. Uskottava se sitten oli: kyllä taipuu!

saarnirimanpätkän koekeittoa.


Koekeiton tulos.


Seuraava askel työssä oli höyrytyslaitteiston valmistaminen. Oppikirjoissa kehotetaan rakentamaan laudasta erityinen laatikko tätä tarkoitusta varten, mutta päätin toimia nykyaikaisella tavalla. Kaveriltani löysin sattumalta sopivan pätkän viemäriputkea, johon sopi mukavasti sisään muutama rima. Höyrynkuljetuksen putkeen järjestin joustavalla sähköputkella, jota saa rautakaupoista muutaman markan metrihinnalla. Varmistuin putken kestävyydestä keittämällä siitä leikattua pätkää kymmeniä minuutteja kattilassa - hyvin kesti! Höyryn tasaisen leviämisen varmistamiseksi johdin kattilasta kolme höyryputkea eri kohtiin viemäriputkea.

Itse höyry kehitetään suuressa äidiltä lainatussa kattilassa, jota kuumentaa sähköliikkeestä ostettu yksilevyinen pöytäliesi. Kattilaan tein kannen vanerista, johon lovesin reiän höyryputkille.

Kuva laitteistosta koekäytössä parvekkeella.


20x34 mm saarnirima on jäykkä. Kylmänä sitä ei pysty juurikaan taivuttamaan. Kuumana se kuitenkin taipuu murtumatta aivan uskomattomalle mutkalle!

Koehöyrytyksen tulos.


Lauantaina 9.5. teimme sitten ensimmäiset kenttäkokeet. Mittasimme sisarkaaren pituudeksi pilssin pohjalta n. 30 cm katkoksen yli, yhteensä 90 cm. valitsimme huolella kaksi suorasyistä sen mittaista pätkää ja asetimme ne höyrystymään. Toisen oli tarkoitus olla varalla mikäli ensimmäisestä tulisi harjoituskappale, mutta lopulta asensimme sen samaa vauhtia seuraavalle paikalle!

Sillä aikaa kun rimat lämpenivät, porasimme ruuvinreiät laudoitukseen ja suunnittelimme kaaren töttäämisen eli tuennan sen jäähtymisen ajaksi. Perinteinen tapa kiinnittään kaaret on niitata ne läpi asti. Me päätimme kuitenkin käyttää seuraavaksi suositelluinta tapaa eli ruuvata kaaret ulkopuolelta kiinni. Kaariin todennäköisesti jäävän jännityksen vuoksi päätimme käyttää syväkierteisiä, hyvin pitäviä 4x30 mm RST-ruuveja. Kannat senkattiin ulkopinnan sisään. Kannat pitäisi periaatteessa tulpata puutulpilla, mutta koska arvioimme laudoituksen paksuuden aika pieneksi, emme uskaltaneet tehdä kovin näyttäviä upotuksia. Päätimme peitellä kannat epoksilla.

Ruuvinreikien porausta. Huomaa naulauslevyt katkenneissa kaarissa. Osa rei'istä oli porattava ulkopuolelta.


Ruuvinkantojen upotus.


Höyrytyslaite kenttäolosuhteissa.


Kaaren alapään tuimme kiilamalla sen yhden kakkosnelosen pätkän avulla pilssiin. Yläpään tukemiseksi kiinnitimme parimetrisen kakkosnelosen toisesta päästään vinssirummulle ja varasimme muutaman pystyparrun kiilattavaksi kakkosnelosen ja kaaren väliin. Kakkosneloselle toimitettiin painoa siirtämällä allekirjoittaneen elävä massa sen päälle. Ensijäähtymisen jälkeen kakkosnelosen toinen pää sidottiin toiselle vinssirummulle, jolloin elävä massa riu'ulta vapautui muihin tehtäviin.

Kun kaaririmat olivat höyrystyneet noin tunnin, aloitimme painamisen. Tässä vaiheessa on työskenneltävä suhteellisen ripeästi, sillä höyrytetty kaari alkaa jäähtyä heti, varsinkin sen jälkeen, kun se koskettaa laudoitusta.

Ensimmäisen riman hörytysaika oli ollut selkeästi liian lyhyt; käsivoimat eivät meinanneet riittää kaaren vääntämiseen paikalleen. Lopulta kaari kuitenkin murtumatta vääntyi. Asensimme tötit ja istuimme kakkosnelosen päälle. Kohtapuoliin Juha meni ulkopuolelle ruuvaamaan kaarta kiinni. Ruuvit pitivät hyvin, vaikka kaareen jäikin puutteellisen höyrytyksen vuoksi aikamoinen jännnitys. Seuraava kaari ehti höyrystyä tarpeeksi kauan, joten se kääntyi paikalleen erittäin helposti. Seuraavat kaaret, jotka asensimme vasta myöhemmin, liotimme veneveistäjän ohjeiden mukaan vedessä vuorokauden ennen asennusta. Tämä lisää puun kosteutta ja ilmeisesti parantaa lämmönjohtavuutta niin, että lyhyempi höyrytysaika riittää. Suositeltavaa!

Kaiken kaikkiaan asensimme 8 pätkää kaaria. Viimeiset pätkät perän puolella olivat ongelmallisia, sillä pienimmän kaarevuussäteen jälkeen pätkään jäi arveluttavan vähän suorempaa osuutta. Huolellisella ja kärsivällisellä höyryttämisellä näidenkin pätkien vääntäminen onnistui sujuvasti.

Elävä massa riu'ulla.


Kaaren tuenta jäähtymisen ajaksi.


Sama toisesta vinkkelistä.


Ruuvinkannat peiteltiin epoksifillerillä, joka maalattiin primerilla pariin kertaan. Kaaret kyllästettiin pellavaöljyn ja puunsuojan sekoituksella (tässä operaatiossa levisi myös muualle sitloodaan kyllästettä ns. potkulevitysmenetelmällä. No eipä se haitaksikaan ole).

Asioita, joita kokemamme perusteella kannattaa muistaa kaarenpainannassa:

  • jos mahdollista, varaa materiaaliksi kuivaamatonta saarnia
  • liota kaaririmoja esim. kylpyameessa vähintään puoli vuorokautta ennen asentamista
  • varo höyrytyksen yhteydessä kuumaa höyryä; käytä hanskoja. Varaudu kylmällä ilmalla ja erityisesti tuulella eristämään höyryletkuja.
  • tarkkaile kattilan vesimäärää; vettä on oltava paljon (useita litroja), jotta höyry olisi tarpeeksi kosteaa
  • höyrytyksen aikana valmistele kaaren kiinnitys: poraa reiät ja senkkaukset laudoitukseen.
  • suunnittele kaarien tuenta huolellisesti ennen painannan aloittamista, kaari jäähtyy erittäin nopeasti
  • toimi painamisessa ripeästi mutta kuitenkin rauhallisesti. Huolehdi siitä, että kaari koskettaa laudoitusta joka paikasta, erityisesti päistä.
  • kiinnitä kaari, kun se on hieman jäähtynyt. Älä poista tuentaa ennen kuin kaari on kiinnitetty kokonaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti