Wanhoja juttuja 1: Miten vaihdan vaijeri-Sumlogin vaijerin? How to change the cable of a Sumlog mechanical log?

Miten vaihdetaan Sumlog-vaijerilokin vaijeri?

Sumlogin anturissa on tyyppivikana nailonisen painelaakerin kuluminen muutamassa kymmenessä vuodessa niin, että potkuri pääsee siirtymään akselillaan liian taakse. Seurauksena on resonanssi joka ilmenee mm. helvetillisenä metelinä ajossa. Laakeria ei voi vaihtaa, joten koko anturi on vaihdettava. Maritimista löytyy vielä varaosia, mutta eivät kuulemma enää tilaa niitä lisää. Itse vaihdoin samassa yhteydessä myös vaijerin. Työ osoittautuui aikamoisesksi pirunnyrkiksi ennenkuin hoksasin oikean toimintatavan. Alla ohjeet vaihtotyötä harkitseville.

1. Anna vaijerin olla kuoressa! Takaisinpujottaminen on kova työ sillä varsinkaan pitkässä kuoressa vaijeri ei liiku työntämällä.
2. Työnnä vaijeri paikalleen, laita potkurista pilkottavaan pätkään lukkopihidt.
3. Pujottele vaijeri ja kuori löysästi paikalleen.
4. Katkaise kuori sopivaan pituuteen ja merkitse vaijeriin kuoren pituus.
5. Poista lukkopihdit, vedä vaijeria hieman ulos ja katkaise vaijeri esim. rautasahalla n. 5 mm merkintää lyhyemmäksi. Varo ettei vaijeri purkaudu.
6. Purista neliskanttinen mittariin tuleva pääte vaijeriin. Tässä tarvitaan paljon voimaa eli mielellään suurta viilapenkkiä. Ota vaijeri ja kuori pois paikoiltaan ja käy tekemässä homma jossain muualla. Mukana tuleva puristustyökalu on pehmeämpää ainetta kuin puristettava holkki; mikä lienee vdo:n ajatus ollut? Huomaa että kuoreen tuleva holkki ja pieni nailonlaakeri kannattaa asentaa kuoreen ennen puristamista. Näin vältyt taas vaijerin pujotustyöltä.
7. Sitten varsinainen temppu ja miten se tehdään: Ota ensin potkuri pois paikoiltaan.
8. Pujota vaijeri anturiin niin, että se tulee esiin ulkoa sekä kuori paikalleen anturiin. Vedä löysät ulkopuolelle.
9. Työnnä anturin vaakapinnalla olevaan reikään sopiva puikko ja lukitse sillä vaijeri paikalleen
10. pujota potkuri paikalleen pitäen vaijeria lukittuna ja kiristä potkuri mutteriinsa.
11. Muista lopuksi kiristää klemmari vaijerin kuoren päälle anturiin, kuoren sisällä asustaa vesi.
12. Ohjeiden mukaan systeemi on vesivoideltu alapäästään joten ei rasvaa tai öljyä mihinkään.

How to replace the cable of Sumlog cable log

1. Do not take the cable out of its hose! Putting it back is pretty hard, since in a long hose the cable cannot be moved by pushing it.
2. Place the cable, with the hose, in its position. Place lock pliers to the end of the cable behind the propeller.
3. Put the hose and the cable in their position.
4. Cut the hose and mark the length of the hose to the cable
5. Remove the pliers, take cable slightly out and cut it 5 mm shorter than the marking
6. Place the necessary stuff to the end of the hose and squeeze the terminal to the end of the cable. You need lots of power to do this!
7. Then the trick: First, remove the propeller.
8. place the cable in its position so that you can pull the end of the cable out.
9. Place a suitable stick in the hole of the probe frame and lock the cable in its position
10. Now you can slip the propeller over the cable. Tighten it properly.
11. Remember to ensure the fitting of the hose to the probe by a clamp. There is water level inside the hose.

Uusi kytkin (ei-tekniikan mieskin onnistuu:-)

Onnettarella oli pieni ongelma. Jo muutaman vuoden merikytkin oli kolahdellut liikkeelle lähtiessä: lisäksi se myös luisti varsinkin kylmänä sekä tiputteli pilssiin öljyä. Koetin säätää kytkintä. Kolina väheni, mutta pakki hävisi. Ikävä yllätys rantautuessa.

Syksyllä se ol väkisin edessä: kyllä se pitää vaihtaa.  Kynnys työhön ryhtymiseen oli suhteellisen suuri.

Koneen kytkin oli ilmeisesti tyypiltään ZF BW03. Tekno-Marine tarjosi uutta ZF 6:sta asennettuna arviolta puoleentoista tonniin. Työ olisi tehty liikkeen laiturissa, ja olisin saanut putsata pilssin samalla itse. Oli hyvä etten tähän diiliin tarttunut, sillä pilssin putsaamiseen ja maalaamiseen ja muihin töihin meni paljon aikaa. Työt olisivat voineet vieraan laiturissa aikapaineessa jäädä tekemättä.

Sattui nimittäin niin, että ZF 6 ei mittausteni mukaan mahtunut kolmosen tilalle. Sain puolisattumalta erittäin houkuttelevan tarjouksen Tapimerilta TMC 40 -kytkimestä. Tapimerin innostava asenne rohkaisi lopulta irrottelemaan moottorin, joka sitten siirtyi salongin lattialle ketjutaljalla ja lankkuhässäkällä marraskuussa.

Dowoodin puuseppä Tomi Vaittinen töissä.

Kytkin irtosi varsin loogisesti itse moottorista. Irrotin myös vetolevyn ja vauhtipyörän sovitteen, jossa vetolevy oli kiinni.

Kuvassa alkuperäinen vetolevy vielä paikallaan.

Kaiken tämän tavaran kanssa ajelin Keravalle Tapimeriin, jossa aloimme Tapio Etsolan kanssa ihmetellä vaihtoprosessia. TMC-40 kytkin löytyi hyllystä ja sopi heittämällä, kunhan sen käyttöakselia lyhennettiin 20 mm. Alkuperäinen SAE-levy ei sopinut TMC:hen, joten se meni uusiksi. Myös vetolevyn rihlat olivat erilaiset, ja sekin meni uusiksi. Vauhtipyöräsovitteeseen sopivaa levyä ei löytynyt, joten Tapimerin hovikoneistamo ajoi sovitteeseen toiselle levylle sopivan keskitysuran. Koko lasku oli lopulta töineen päivineen alle puolet aiemmin saadusta tarjouksesta.

Ainoa ero mitoituksessa oli se, että TMC oli 20 mm lyhyempi kuin alkuperäinen ZF. Yritin sovittaa väliin Centaflexiä tai muuta joustoniveltyyppistä klunssia, mutta eivät mahtuneet koska talipoksi oli niin lähellä. Kun sitten vielä haastattelemani ulkopuolinen asiantuntija oli sitä mieltä, että ei näin lyhyeen akseliin edes kannata laittaa joustoniveltä, hoidin pituuseron hankkimalla pidemmän akselilaipan ja vedin kiinteän yhteyden kuten ennenkin.

Pääsiäisen aikaan vaihdoin moottorin kumityynyt, kunnostin petin ja pesin ja maalasin pilssin. Siirsin vaihdevaijerin toiselle puolelle kytkintä ja virittelin asennukset valmiiksi. Asensin myös koneen viereiseen koloon kylmäboksin, josta oli ollut jo pitkään puhetta. 

Putsattu ja kolmeen kertaan maalattu pilssi.

Sitten piti enää kasata paketti. Yllättävän helposti kone siirtyi uusien tyynyjen (Veneakselisto ky:n kautta hankitut Jukova Oy:n X-52:t) päälle. Akselilaipan, pakoputken, merivesikierron, sähköjen ja polttoainekierron kytkennän jälkeen oli jäljellä se eniten jännäämäni osa - rihtaus. Työ osoittautui kuitenkin helpommaksi kuin olin ajatellut. Akselilaipan keskitysura hoiti keskityksen kunhan sain moottorin suurinpiirtein oikeaan paikkaan, ja suuntaus oli yllättävän helppo tehdä rakotulkilla (piti tosin hankkia magneettityökalu tulkin poimimiseen kertaalleen koneen takaa pilssistä...).

Uusi kytkin asennettuna ennen koneen siirtoa paikalleen.

Ennen vesillelaskua kokeilin että kone käynnistyy ja vaihteet menevät päälle, ja hyvin toimi. Kun vieläpä neitsytmatka Suomenojalta Haukilahteenkin sujui ongelmitta, oli aika korkata yksi olut.

Ai miten niin ei-tekniikan mies? Erästä konepiirrostani kommentoitiin tyyliin "et taida olla tekniikan miehiä..." - vaan kyllä taisin sittenkin olla!

Onnetar=?

Onnetar on Ruotsista 1980-luvulla Suomeen kotiutunut Olle Enderleinin suunnittelema ja Storebron v. 1965 rakentama mahonkikaunotar tammikaarilla. Veneen strategiset mitat ovat 9,41 x 2,75 x 1,50 ja siinä on neljä makuupaikkaa, vessa, liesi ja kylmäboksi, jonka kompura tosin on asentamatta vielä. Moottorina on Mitsun 12-heppainen K2C vuodelta 1985. Purjekerrat on uusittu ihan äskettäin, rulla ja genua ovat vuodelta 2007 ja iso vuodelta 2008. Hämmästyttävää miten uusista purjeista näkee purjeiden säätöjen vaikutukset purjeiden muotoon!